Loitsut ja sanamagia virolaisessa kansanperinteessä

"Puresin rautaa, veri virtasi ulos. Isä, Poika, Pyhä Henki. Virtakoon vesi, pysähtyköön veri, aivan kuten Jordanjoki pysähtyy. Aamen."

Nämä ovat verisanoja , jotka on tallennettu vuonna 1947 Jõhvin pitäjällä ja säilytetty Viron kansanperinteen arkistossa. Tavallinen kylän tietäjä luki nämä sanat yhdeksän kertaa tyrehdyttääkseen verenvuodon. Hänelle ne eivät olleet vain mytologisia ilmaisuja. Ne olivat tekoja . Oikein luettujen sanojen oli tarkoitus muuttaa todellisuutta.

Tämä on virolaisen sanamagian maailma . Maailma, jossa sanoilla oli voimaa, jossa loitsun oikea lukeminen oli yhtä tärkeää kuin kasveilla parantamisen taito, ja jossa jokainen kylän viisas mies osasi ainakin osan näistä teksteistä ulkoa. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme, miten virolainen sanamagia todellisuudessa toimi: millaisia ​​loitsuja oli olemassa, miten ne olivat jäsenneltyjä ja mitä erityisiä tekstejä on säilynyt kansanperinteen arkistossa. Tämä kirjoitus jatkaa virolaista kansanperinnettä käsittelevää sarjaamme ja täydentää edellistä kirjoitusta virolaisista tietäjistä ja noidista, joiden päätyökalu oli sanamagia.

---

Mitä on loitsu ja sanamagia?

Viron kieli tarjoaa rikkaan sanaston tälle alalle. Loitsulla tarkoitettiin perinteisesti keijujen, henkien ja voimien käskemistä tai uhkaamista sanoilla. Loitsija oli joku, joka kykeni "loihtimaan" henkiä; pakottamaan ne tekemään jotain tai lähtemään. Sanamagia on laajempi termi, joka kattaa kaikki käytännöt, joissa sanat itsessään aiheuttavat muutoksen todellisuudessa, mukaan lukien loitsut, valat, vakuutukset ja rukoukset.

Virolaiset viisaat erottelivat huolellisesti useita toisiinsa liittyviä käsitteitä. Loitsu oli muodollinen teksti, usein perinteessä opittu, tiettyä tarkoitusta varten. Sanonta tai mumina oli löyhempi muoto, jossa viisas puhui tiettyä rituaalista tarkoitusta varten. Kirous oli aktiivinen kirous, jossa viholliselle tuotiin pahoja asioita sanoin. Rukous oli vetoomus taivaaseen. Loitsu oli henkien ja keijujen komentamista. Nämä erot olivat tärkeitä harjoittajille, vaikka nykypäivän trendeissä ne usein sekoitetaankin.

Sanamaaginen maailmankuva ei ole virolainen erikoisuus. Se on tyypillinen koko suomalais-ugrilaiselle kulttuurialueelle , jonka paras esimerkki on suomalainen Kalevala , jossa Väinämöinen on ennen kaikkea sanaseppä, jonka voima piilee hänen sanatiedossaan. Mutta magia filosofiana on jotain laajempaa. Ajatus sanan tai symbolin voimasta ulottuu koko länsimaiseen esoteerisuuteen, hellenistisestä hermetismistä nykypäivään, josta olemme kirjoittaneet tarkemmin okkultismia käsittelevän sarjan ensimmäisessä kirjoituksessa . Maagiset kaavat, talismanit ja kirjalliset loitsut yhdistävät virolaisen kansanperinteen laajempaan pohjoiseurooppalaiseen perinteeseen. Virolaisten loitsujen määrä on vaikuttava. Viron kansanperinteen arkistossa on tuhansia kirjallisia loitsuja, jotka on kerätty pääasiassa 19-luvun lopulta 20-luvun puoliväliin. Mare Kõivan julkaisema antologia Viron loitsut (2011) kokoaa yhteen tämän perinnön parhaat ja autenttisimmat osat ja osoittaa, että yli sata erilaista virolaista loitsutyyppiä on dokumentoitu.¹

---

Loitsujen tyypit ja rakenne

Virolaiset loitsut voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan niiden tarkoituksen mukaan.

Parannusloitsut olivat yleisimpiä. Jokaiselle sairaudelle ja vaivalle oli omat sanansa. Veren sanat tyrehdyttivät verenvuodon. Tulen sanat sammuttivat palovammoja ja tulipaloja. Kivun sanat lievittivät kipua. Ruusun sanat paransivat ruusufinniä eli ihotulehdusta. Hampaan sanat veivät hammassäryn pois. Suolataudin sanat paransivat suolataudin. Vesipöhön sanat paransivat korva- ja silmäsairaudet. Jokaiselle ruumiinosalle oli oma viisas mies, ja jokaisella viisaalla miehellä oli omat sanansa.

Suojelevat loitsut estivät pahaa. Nämä olivat erityisen tärkeitä paimenen sanoja , joita paimenpoika lausui laumalle joka aamu suojellakseen eläimiä metsänhaltijoilta, susilta ja pahoilta ihmisiltä. Oli olemassa erilliset loitsut pahaa silmää vastaan , joita äiti tai isoäiti lausui lapselle jokaisella pitkällä matkalla. Oli olemassa erilliset loitsut talon suojelemiseksi , joita lausuttiin uuden talon perustusta laskettaessa, rakentamista aloitettaessa tai muutettaessa. Oli myös sanoja matkalla , joita matkalainen lausui, jotta matkalla olisi rauha.

Tuhoavat loitsut tai kiroukset olivat oma kategoriansa. Kirous oli korotetulla äänellä lausuttu kirous, jonka vaikutus oli perinteisesti todellinen ja pelätty. Klassinen esimerkki oli nainen, jota uhattiin kuolemalla ja joka vastasi: "Kuivukoot kaivosi, sillä minä kuolin viattomasti!" Tällaisia ​​kirouksia pidettiin maagisesti kauhistuttavina, ja tarinat kylistä, joista vesi todella katosi naisen kirouksen jälkeen, säilyivät kansan muistissa.

Lisäksi oli olemassa rakkausloitsuja (rakkauden herättämiseksi), vihaloitsuja (suhteiden katkaisemiseksi), liikeloitsuja (sopimuksen onnistumiseksi) ja monia muita erityisiä loitsutyyppejä.

Loitsun rakenne noudatti usein neliosaista kaavaa. Alussa vetoomuksessa pyydettiin apua joltakin auktoriteetilta: luonnonvoimilta (tuli, vesi, taivas), hengiltä tai kristinuskon tulon jälkeen Pyhältä Hengeltä, Jeesukselta, Marialta. Tarina tai alkuperäsanat kuvasivat, miten sairaus tai ongelma tuli maailmaan, usein mytologisessa viitekehyksessä. Suomalaisessa perinteessä tämä osa on hyvin kehittynyt, esimerkiksi Kalevalassa on pitkä riimu raudan alkuperästä. Virossa tämä osa on lyhyempi, mutta usein läsnä. Käsky tai kaava oli loitsun ydin: aktiivinen käsky ongelman poistumiselle tai muuttumiselle. "Tyhjennä verenvuoto!", "Mene pois!", "Mene pois, saastainen henki!" Loppu tai vahvistus sanottiin usein kolme kertaa, ja kristillisessä perinteessä se usein päättyi sanaan "Aamen".

Numeroiden merkitystä sanamagiassa ei pidä aliarvioida. Kolme on yleisin toistojen määrä: loitsu toistetaan kolme kertaa, esine ympyröidään kolme kertaa ja kolmen jumalallisen henkilön nimi lausutaan. Yhdeksän on kolme kolmesta, ja tämä viittaa vielä voimakkaampaan toistoon. Loitsuja, kuten verisanoja, toistettiin yleensä yhdeksän kertaa. Seitsemän oli erillinen maaginen luku, joka esiintyi joissakin loitsuissa. Vastapäivään kiertäminen (3 tai 9 kertaa sairaan henkilön, tulen tai esineen ympäri) oli toinen tyypillinen rituaalielementti.

---

Kristilliset elementit virolaisissa loitsuissa

Luterilaisuuden juurrutettua Viroon 16-luvulla, virolaisiin loitsuihin alettiin vähitellen lisätä kristillisiä elementtejä. Jeesus , Maria , Pietari , Pyhä Henki ja Jordanjoki esiintyvät lukuisissa loitsuissa, sekä parantavissa että suojelevissa. Jõhvin verisanojen esimerkki on klassinen "Jordanjoen meemi" : niin kuin Jordanjoki pysähtyi Herran edessä, niin pysähtyköön veri. Sama rinnakkainen kaava toistuu sadoissa loitsuissa eri puolilla Viroa.

On huomionarvoista, että Mare Kõivan tutkimuksen mukaan virolaisissa loitsuissa vetoaa pyhimyksiin vähemmän kuin katolisissa maissa.² Tämä on luterilaisuuden vaikutusta, jossa pyhimyskultti uudistettiin. Samaan aikaan Jeesus , Maria ja Pietari ovat ottaneet niin vahvan aseman virolaisissa loitsuissa, että ne ovat saaneet lähes kansallisia piirteitä. Tarinat Jeesuksen maallisesta matkasta, jossa hän otti pois kivun, tyrehdytti veren tai sammutti tulen, luovat rinnastuksen loitsuntekijän tilanteen ja pyhän tapahtuman välille. Tämä on klassinen maaginen tekniikka: "jos tämä silloin, niin myös nyt".

Yksi loitsu, joka ansaitsee erityistä huomiota, on SATOR-AREPO-neliö , latinankielinen palindromi, joka tunnetaan kaikkialla Euroopassa. Tulisanat ovat säilyneet Paistun pitäjältä: ” Sator, Arepo, Tenet, Opera, Rotas lähetä apua. Anania, Assaria, Mesael katkaisevat tulen. Taivaan kolme sisarta: sano rukoile Jumalaa, sano nosta vettä, sano katkaise tuli. Aamen, Aamen, Aamen. ” ³ Tämän loitsun lukemiseksi piti kiertää tuli kolme kertaa vastapäivään . SATOR-neliö on kansainvälinen maaginen kaava, jonka alkuperä juontaa juurensa roomalaiseen Pompejiin, ja tapa, jolla se päätyi Viroon, on tyypillinen esimerkki siitä, miten virolainen loitsuperinne kietoutui kansainvälisiin maagisiin virtauksiin. Kristillisten elementtien sekoittuminen vanhaan virolaiseen sanamagiaan ei koskaan ollut täydellistä. Vanha pakanallinen ydin eli juuri siinä, mitä loitsu varsinaisesti teki : luonnonvoimien kääntämisessä, henkien komentamisessa, numeroiden merkityksessä, toistuvissa rituaaleissa. Kristinuskon elementit olivat usein pinnallisia , uusi muoto vanhalla sisällöllä.

---

Arkiston erityisiä loitsutekstejä

Viron kansanperinteen arkiston kokoelmissa säilytetään loitsutekstejä, jotka keräilijät ja tietyt perinteen kantajat ovat nimenneet muistiin. Nämä eivät ole huhuja tai rekonstruktioita, vaan todellisia sanoja, joita tietyt ihmiset todella käyttivät tietyissä paikoissa tiettyinä aikoina.

Verisanat (Jõhvin seurakunta, 1947):

"Puresin rautaa, veri virtasi ulos. Isä, Poika, Pyhä Henki. Virtakoon vesi, pysähtyköön veri, aivan kuten Jordanjoki pysähtyy. Aamen."

Se lausutaan yhdeksän kertaa, usein veden tai suolan päällä, joka sitten asetetaan sairaan päälle. Se yhdistää suomalais-ugrilaisen sanamagian (käsky tyrehdyttää verenvuoto) ja kristillisen elementin (Pyhä Henki, Jordanjoki).

Tulen Sanat (Paistun seurakunta, keräilijä H. Ainson):

”Sator, Arepo, Tenet, Opera ja Rotas, lähettäkää apua. Anania, Assaria ja Mesael, sammuttakaa tuli. Taivaan kolme sisarta: yksi rukoilee Jumalaa, yksi tuo vettä, yksi sammuttaa tulen. Aamen, aamen, aamen.”

Se luetaan kolme kertaa kiertäen tulta vastapäivään. Se sisältää sekä kansainvälisen SATOR-neliön että Vanhan testamentin hahmoja (Ananias, Asarja, Misael – kolme nuorta miestä, jotka heitettiin kuumaan pätsiin ja jotka tulivat ulos vahingoittumattomina).

Paimenen sanat olivat erityisen tärkeä luokka. Paimenpoika luki ne joka aamu vei lauman ulos:

"Susi, susi, suden vaimo, väistykää lauman perässä. Minä lähden naapuritanne vastaan ​​rautainen sauva kädessäni. Menkää metsään, menkää suolle, menkää seitsemän meren tuolle puolen. Jumala suojelee laumaa, Maria suojelee laumaa."

(Muunnelma Põlvamaalla, 19-luvun loppu)

Äidit lausuivat lapsilleen pahan silmän varalta loitsuja. Yksinkertaisin muoto oli:

"Paha silmä katoaa, paha silmä sammuu. Sammuu kuin kynttilä, sammuu kuin tuli, sammuu kuin sumu auringossa. Aamen."

Lapsen otsaan tehtiin usein syljen avulla risti ja loitsu lausuttiin hiljaa kuiskaten. Lapsen kaulassa olevat punaiset langat olivat suojakeino, joka täydensi loitsua.

Hammassanonnat olivat oma lajityyppinsä, ja ne sisälsivät usein viittauksia matoihin (koska vanhan uskomuksen mukaan hammassäryn aiheuttivat hampaassa elävät "madot"):

"Mato, mato, tule ulos, mene maan alle, kiven alle, puun alle. Älä enää palaa hampaan luo. Aamen, aamen, aamen."

Tällaisten tekstien runsas monimuotoisuus osoittaa, että virolaiset olivat hyvin järjestelmällisiä sanamaagioissaan. Jokainen vaiva, jokainen elämäntilanne ja jokainen vaara oli peitetty omilla sanoillaan, joita perinne oli testannut ja hionut vuosisatojen ajan. Etelä-Viron perinneportaali ( folklore.ee/lepp ) mahdollistaa loitsujen etsimisen pitäjättäin, ja Viron kansanperinteen arkisto ( folklore.ee/era ) sisältää alkuperäiset käsikirjoitukset.

---

Kuinka loitsuja luettiin ja sotilaiden verisanoja

Loitsun lausuminen ei ollut vain sanojen lausumista. Se oli kokonainen rituaali , jonka jokaisen elementin piti olla oikein.

Asento ja tilanne olivat tärkeitä. Viisas istui usein sairaan viereen kädet hänen päällään tai yläpuolellaan. Jotkut loitsut luettiin ulkona uudenkuun aikaan , toiset auringonnousun aikaan ja vielä toiset länsipuolella . Esineen kiertäminen vastapäivään oli tärkeää monella tapaa. Jotkut loitsut vaativat vettä tai suolaa , johon sanat luettiin ennen kuin ne annettiin sairaalle.

Loitsujen tyyppi vaihteli. Jotkut loitsut vaativat kuiskausta : hiljaa, lähes kuulumatonta, jotta ne eivät menettäisi voimaansa äänen mukana. Toiset vaativat kovaa ääntä tai lausumista : täydellä äänenvoimakkuudella, kovaan ääneen lausuttuna. Vielä toiset olivat muminaa , jossa viisas puhui nopeasti ja monotonisesti, melkein kuin rukousta.

Salassapito oli yksi sanamagian perussäännöistä. Loitsua ei saanut lukea kaikille. Oppilas sai sanat opettajalta salaa, usein vasta pitkän opiskelun ja yrityksen ja erehdyksen jälkeen. Kun sanat tulivat laajalti tunnetuiksi, ne menettivät voimansa. Tämä selittää, miksi monet virolaiset loitsut ovat päässeet arkistoihin vasta 19-luvun lopulla ja 20-luvun alussa, jolloin sanamagian perinne alkoi hiipua ja vanhat mestarit olivat valmiita jakamaan tietämystään.

Sanamagia sodassa on oma lukunsa virolaisessa kansanperinteessä. Viron vapaussodan aikana vuosina 1918–1920 sotilaat kantoivat mukanaan paperille kirjoitettuja veriloitsuja , jotka heidän äitinsä olivat asettaneet heidän kaulaansa. Niiden tarkoituksena oli suojella sotilasta luodeilta. Tällaisia ​​amuletteja on dokumentoitu lukuisissa paikoissa kansanperinteen arkistossa, ja sama perinne jatkui toisen maailmansodan aikana , kun virolaiset miehet menivät rintamalle molemmilla puolilla.⁴Tämä on merkittävä esimerkki siitä, miten vanha sanamagia sopeutui nykyaikaiseen sodankäyntiin. Veriloitsuja, jotka alun perin oli tarkoitettu tyrehdyttämään veitsellä leikkaamisesta johtuva fyysinen verenvuoto, käytetään nykyään suojana luodeilta. Yhtäläisyydet muiden kansojen käytäntöihin ovat vahvoja. Venäläiset sotilaat kantoivat pyhimysten amuletteja, saksalaiset käyttivät "Schutzbriefejä" eli suojelukirjeitä, ja lähes jokainen eurooppalainen kulttuuri on käyttänyt tällaisia ​​suojakaavoja sodan aikana.

---

Yhteenveto

Virolainen sanamagia oli jokapäiväinen , ei poikkeuskäytäntö. Se ei rajoittunut vain tiettyihin tietäjiin ja noitiin. Jokainen äiti osasi jonkin loitsun suojellakseen lastaan. Jokainen paimenpoika lausui paimenen sanoja. Jokainen talonomistaja tiesi talon suojaloitsut. Sanamagia oli osa virolaista elämää , niin syvästi kietoutunut arkeen, ettei sitä usein edes pidetty "magiana", vaan yksinkertaisesti tapana tehdä asioita.

Kun tänä päivänä toistat aamukahvikupissasi "tämä päivä on hyvä" tai kun kannat amuletteja ajatuksella, että se "antaa voimaa", teet jotain samankaltaista kuin mitä virolaiset viisaat tekivät vuosisatojen ajan. Ihmisen suhde sanoihin ja symboleihin on syvä, eikä se katoa lähitulevaisuudessa, vaikka kielenkäyttö muuttuisikin.

Seuraavissa julkaisuissa tarkastelemme tiettyjä tarinoita virolaisista pyhistä paikoista , virolaisen kansankalenterin maagisista juhlapäivistä ja erityisiä tapauksia virolaisista noitaoikeudenkäynneistä . Jokainen aihe tarjoaa syvällisen kuvan siitä, miten virolainen perinne eli ja elää edelleen.

Rongabutiikki-mallistossa on paljon koruja, joissa on suojaavaa symboliikkaa . Näiden korujen logiikka on sama kuin virolaisissa loitsuissa : esine, jolla on tietty symboli, joka kantaa suojaavaa voimaa. Kallo, luu, muinainen symboli, eläimen hammas: nämä ovat moderneja suojaavia amuletteja, joiden perinne ulottuu syvälle virolaiseen kansanperinteeseen ja koko länsimaiseen esoteerisuuteen. Katso alta suojaavaa symboliikkaa sisältävien korujen kokoelmamme.

---

Alaviitteet

¹ Kõiva, Viron loitsuja , Viron kirjallisuusmuseo 2011; myös Kõiva, ”Spell Database and Spell Historiography”, Mäetagused nro. 67 (2017).

² Kõiva, ”Loitsutietokanta ja loitsuhistoriografia”, Mäetagused nro. 67 (2017).

³ "Words of Fire", E 773 (4) < Paistu khk., Holstre v., H. Ainson, ERA Etelä-Viron kansanperinneportaali, folklore.ee/lepp.

⁴ Kõiva, "Loitsut ja kansanparantajat Virumaalla", Mäetagused nro. 67 (2017); myös “Sõnaarstid”, E, StK 1, 151.

---

Lähteet

Kõiva, Mare. Viron loitsuja . Tartto: Viron kirjallisuusmuseo, 2011.

Kõiva, Mare. "Spell Database ja Spell Historiography." Mäetagused nro. 67 (2017).

Kõiva, Mare. "Loitsut ja kansanparantajat Virumaalla". Mäetagused nro. 67 (2017).

Loorits, Oskar. Viron kansanuskonnon maailmankuva . Tartto, 1932.

Loorits, Oskar. Virolaisen kansanuskomuksen perusteet I-III . Lund: Carl Bloms, 1949-1957. Verkkolähteet: Viron kansanperinteen arkisto ( www.folklore.ee ), Viron kirjallisuusmuseo ( www.kirmus.ee ), Etelä-Viron perinneportaali ( www.folklore.ee/lepp ).